25. maaliskuuta 2013

Greace McCleen: Ihana maa

Greace McCleen: Ihana maa
Englanti (suom. 2013)
Otav, 330s.

MIKSI?: Lumiomenan arvio ja aihepiirin osuvuus.

LYHYESTI: ”Mitä minä voin tehdä?” sanoin Jumalalle. ”Et mitään. Sanoinhan jo. Voit tehdä asioita, mutta niiden peruuttaminen, se on kokonaan toinen juttu.”

FIILIS: Judith kuuluu margnaaliseen seurakuntaan, joka saarnaa maailmanloppua ja kurinalaista elämää. Koska Judith on kymmenen, ja elää isänsä kanssa varsin eristäytynyttä elämää, hän ei juuri muusta tiedä. Koulussa häntä pilkataan erilaisuudesta, erityisesti Neil ottaa hänet silmätikukseen, eikä rajulle kiusaamiselle näy loppua.

Judithilla olisi paljon kysymyksiä ja paljon kaipausta ymmärrykseen ja rakkauteen, mutta isä tuntuu pitävän tytärtään lähinnä ärsyttävänä, seurakunnassa on vain muutamia outoja tätejä ja setiä, eikä ikätoverit ota joukkoonsa.

”En tiedä millainen isän täydellinen päivä olisi. Oletan, että se olisi täynnä välttämättömiä asioita kuten raamatuntutkiskelu ja saarnaaminen ja pohdiskelu ja sähkön säästäminen ja hiljaa oleminen ja sukan varteen laittaminen. Missä tapauksessa hän viettää täydellistä päiväänsä koko ajan.”

Tytölle ei jää muuta keinoa kuin paeta mielikuvitusmaailmaan, Ihanaan maahan, jonka hän on kasannut roskista. Ja sitten Jumalakin alkaa puhua ja tapahtuu ihme -  Ihanan maan tapahtumat alkavat vaikuttaa todelliseen maailmaan. Neil ei olekaan enää voittamaton kun Jumala on Judithin puolella. Valta tuntuu huumaalvalta ja samalla pelottavalta, eikä olekaan ihan helppoa olla Jumalan kaltainen.

”Minun mielestäni ihmiset eivät usko asioihin, koska heitä pelottaa. Kun uskoo johonkin, se tarkoittaa, että saattaa olla väärässä,  ja jos on väärässä, voi satuttaa itsensä. Esimerkiksi minä uskoin, että pystyisin kiipeämään koko huoneeni ympäri koskematta lattiaa, ja minuun sattui kun putosin alas.”

Tämä iski sydämeen ja pakahdutti. Loppua kohti kirja kasvaa ja luin tätä kuin jännitystarinaa. Esikoiskirjailija McCleen kirjoittaa vivahteikkaasti ja vaikuttaa tietävän mistä puhuu (kirja onkin ilmeisesti osittain omaelämänkerrallinen). Lukija haluaa rynnätä pelastamaan Judithin ja onneksi paikalle saapuukin sijaisope. Vai onko kaikki mennyt jo liian pitkälle?

Suosittelen. Lapsi toimii kertojana tässä erinomaisesti. Judith jäi sydämeeni. Uskonnollinen yhteisö kuvataan varmasti aika totuudenmukaisesti, vaikka todella pimeältä se tässä näytti.

”Minulla on joitain hyviä ajatuksia. Tässä muutamia niistä:
1.    että maailma on loppumassa
2.    että kaikki on oikeastaan melko pientä
3.    että minä olen Ihanassa maassa viettämässä täydellistä päivääni"


TOISAALLA:

Susa
Hanna
Maria

TÄHDET:
+ + + +

23. maaliskuuta 2013

J.K. Johansson: Laura

J.K. Johansson: Laura
Suomi 2013
Tammi, 220s.

LYHYESTI: Rikossarjan aloitus, jossa Laura on kadonnut.

FIILIS: Nimimerkin takaa kirjoitettu jännityskirja, jonka takaa löytyy "ammattikirjoittajien työryhmä". Tämä joukko on onnistunut kirjoittamaan vetävää jännitysviihdettä rennolla otteella.

Palokaskeen tulee uusi erityisope, Miia. Hän on palannut kotiseudulleen, jossa historia alkaa välittömästi toistaa itseään.

Erityisesti pidin:
-  Miian hahmo ja tarina on nykytodellisuudessa kiinni. Samaistuin verkkotyötä tehneen arkeen.
-  Tapahtumat ovat raskaat, mutta kerronnassa säilyy kepeys eikä lukijan tarvitse ahdistua liiaksi.
-  Sopivasti huumoria.
-  Menneisyys yhdistyy luontevasti tähän päivään ja paljastuu vähitellen.

Jäin miettimään:
- Ystävät olivat vähän liian erityislaatuisia, enkä oikein ymmärtänyt mikä heitä yhdisti.
- Käsittämättömän mahtava seksi tuntemattoman kanssa on hitusen, öö, kliseistä. (Voi olla, että kliseet kuuluvat tällaiseen kirjallisuuteen? Tämä osastoa myös mielettömät sääret, joiden eteen ei tarvinut tehdä mitään samalla kun syö kaksi perhepitsaa iltapalaksi.)
- Vaikka kyseessä on sarja, niin olisin toivonut vähän selkeämpää lopetusta. Mutta onhan se toisaalta onnistunut loppu, kun seuraava osa on aivan pakko lukea.

Ahmin tämän hetkessä, lukeminen oli ilo!

MUUTA: Hitusen tuli mieleen Anne Leinosen ja Miina Supisen Rautasydän, vaikka ei tämä ihan yhtä hömppää ollutkaan.

TOISAALLA: Rakkaudesta kirjoihin Annika K. arveli, että tämä sopii myös niille, jotka eivät usein lue dekkareita. Olen samaa mieltä.
Kirjava Kukkokin tykkäsi.

TÄHDET:
+ + + +

18. maaliskuuta 2013

Marja Björk: Poika

Marja Björk: Poika
Suomi 2013
Like 215s.

MIKSI?: Aihepiiri kiinnostaa ja pidin kirjailijan edellisestä kirjasta Prole.

LYHYESTI: Oli poika nimeltä Marion ja se tiesi haluavansa olla Romeo.

FIILIS: Björk kirjoittaa sujuvasti ja rehellisesti, eikä sorru turhaan dramaattisuuteen, vaikka aihepiiri siihen voisikin kannustaa. Tarina etenee kronologisesti lapsuudesta nuoruuteen. Marion tietää jo ihan pienestä haluavansa olla poika ja hänen elämänsä määrittyy tämän ristiriidan ympärille. Lukijalle ei jää epäilystä siitä, onko Marion tyttö vai poika.

Oikeastaan ristiriita onkin lopulta enemmän yhteiskunnallinen. Makke on omasta mielestään poika ja hänelle löytyy kavereita ja tyttöystäviä, jotka hyväksyvät hänet. Myös äidin, veljen ja isäpuolen on lopulta tunnustettava asian todellinen laita.

Makke kertoo katsoneensa nuorena Teho-osastoa ja nähneensä jakson, jossa mies paljastuu sairaalassa riisuttuna naiseksi. Tämä oli hänelle vahva kokemus siitä, että hän ei ehkä olekaan ainoa joka on näin "outo". Jos tämän kirjan löytää joku sukupuoli-identiteetin kanssa painiskeleva, niin saa tarinasta toivottavasti samanlaista lohtua.

Kirja jää kuitenkin harmillisen pintaraapaisuksi. Björkillä on selvästi tarttumapintaa aiheeseen, mutta jollain tapaa lukija jää ulkopuoliseksi. Toisaalta tuntuu, että väärä sukupuoli on kuin mikä tahansa kipeä kasvamiseen liittyvä asia, toisaalta vaikuttaa kuin siinä olisi jotakin niin kipeää, ettei siitä voi edes kirjoittaa.

Pakosti tulee mieleen, miten asiat ovat muuttuneet: kuinka nykyään on mahdollista puhua ääneen tästäkin asiasta, on mahdollista palauttaa sukupuoli vastaamaan omaa käsitystä, voi tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Paljon tässä on varmasti matkaa edelleen, eikä tie ole helppo, mutta enää ei tarvitse vaieta. Onneksi.

MUUTA: Kansi on kohtuuttoman raju sisältöön nähden. Minulle selvisi vasta kirjan luettuani, että Björk kertoo kirjassa oman lapsensa tarinan. Se antaa tarinalle uudenlaisen perspektiivin. Arvostan.

TOISAALLA: Järjellä ja tunteella
Kirjainten virrassa
Kaiken voi lukea

TÄHDET:
+ + + 

15. maaliskuuta 2013

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars)

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars)
Yhdysvallat 2012 (suom.2013)
WSOY, 315s

MIKSI?: Pocket Shopin ja Amazonin vahvasta suosituksesta, myös koska kirja suomennettiin juuri.

LYHYESTI: Hazel sairastaa tappavaa syöpää, Augustilla ei ole jalkaa, Iisacilla ei ole silmiä. Life is not a wish-granting-factory.

GENRE: Kai tämä jonkun määritelmän mukaan menee nuorten aikuisten puolelle, mutta pitäisi olla pakollista luettavaa myös vanhemmille aikuisille.

FIILIS: Kirjasta on vaikea kirjoittaa. Se on viisas, hauska, sarkastinen ja kliseinen, kaikkea sopivasti. Cancer Kid Support Group pidetään in The Litteral Heart of Jesus (hehee), monenlaiset asiat ovat syövän (tai kuolemisen) sivuoireita eikä syöpään kuoleminen lopulta ole kovin sankarillista.

17v. Hazel on suloisen kyyninen päähenkilö. Miten riemastuttavaa, että voi suhtautua elämään ja kuolemaan tyynen filosofisesti ja samalla katsoa putkeen kymmeniä America's Next Top Model-jaksoja. Myös Augustuksen ja Hazein rakkaus kaikessa epäröinnissään ja viattomuudessaan oli raikasta. Minun sydämeni tuli myydyksi jo siinä kohdassa, kun nämä kaksi tapaamisensa jälkeen lukevat toisilleen tärkeät kirjat.

Kirjassa onkin paljon viitteitä kirjallisuuteen, yksi elämässään kaiken hukannut kirjailija ja monia viisaita mietteitä elämän katoavaisuudesta.

Suomennos on toivottavasti hyvä, sillä kielellisesti kirja on värikäs.

Itkin ja nauroin, aivan kuten takakansi lupasi. Lisäksi valvoin liian myöhään lukemalla tätä. En lainkaan ihmettele kirjan menestystä ja suosittelen lämpimästi.

 "If the inevitability of human oblivion worries you, I encourage you to ignore it. God knows that's what everyone else does."

MUUTA: Suomennoksen nimi on hieno ja kansi on ka-ma-la. Kirjan alkuperäinen nimi tulee Shakespeare -sitaatista.

TOISAALLA:
Kirjapeto oli ehtinyt lukea tämän.
Pilvien tarkkailuun- blogista voi lukea 19-vuotiaan ajatuksia kirjasta.

TÄHDET:
+ + + +

PS. Kirjoitin eilen Oisko tulta? -blogiin Kirja, joka muutti elämäni kokoelmasta. Tai oikeastaan kirjoitin Arne Nevanlinnasta, johon rakastuin, mutta joka tapauksessa siltä voi kurkata.

11. maaliskuuta 2013

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää (Afterwards)

 (Julkaisen uudelleen syyskuussa 2011 kirjoittamani tekstin, kun tämä on nyt suomennettu ja näkyy myös kivasti blogeissa. Elämäntilanne näyttää edelleen siltä, että blogille jää paljon  vähemmän aikaa juuri nyt. Täällä kuitenkin ollaan, korvatulehduksen, työhaasteiden ja kirjapinojen keskellä, odottaen parempia aikoja.)

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää (Afterwards)
Englanti 2011(suom.2013)
476 sivua

MIKSI?: Luptonin Sister oli loistava ja halusin lukea myös hänen toisen romaaninsa.

LYHYESTI: Tulipalo jättää jälkeensä elämästä taistelevan perheen.

FIILIS: Tästä on nyt aivan pakko paljastaa hieman (mutta ei mitään mikä ei selviäisi ihan ensimmäisten sivujen aikana.)

Kaikki alkaa kun äiti Gracie on 8-vuotiaan poikansa yksityiskoulun urheilupäivässä ja  huomaa koulun olevan tulessa. Adam on hetkeä aikaisemmin lähtenyt hakemaan syntymäpäiväkakkuaan sisältä ja perheen 17-tytär on myös koulussa. Gracie syöksyy pelastamaan perhettään.

Lovely bones- konseptilla kirjoitettu kirja vie mukanaan hirvittävään onnettomuuteen. Kertoja tosin on edelleen hengissä, mutta makaa tajuttomana sairaalassa Kaikki ylisanat ovat tämän kirjan kohdalla oikeutettuja, siis sellaiset kuin sydäntäsärkevä, koskettava, liikuttava ja voimakas. Lupton onnistuu aivan yhtä hienosti kuin ensimmäiselläkin kerralla kirjoittamaan "kaunokirjallista jännitystä". Tämä tosin keskittyy edellistä enemmän rikoksen ympärille, vaikka asetelma tarjoaa paljon mahdollisuuksia menetyksen ja luopumisen teemojen käisttelyyn.

Perheen kohtalo on rajuimpia, joista olen lukenut. Menetys, syyllisyys ja rikos koskettavat niin järkyttävällä tavalla tavallista perhettä, että kirjailijan rohkeutta ja taitavuutta aiheen käsittelyssä on pakko arvostaa. Näin hurjien tapahtumien kertominen onnistuukin vain siten, että kertojaääni tulee todellisuuden reunamilta ikään kuin lohduttamaan lukijaa.

Kirja ei ole täydellinen, mutta rikoksen selviämisen jännite säilyy loppuun asti. Tapahtumat osaavat yllättää ja koskettaa. Kertoja Gracie on äitinä ihanan realistinen ja luopumisen edessä uskottava. Kiinnyin häneen kovasti.

MUUTA: Miten ihmeessä Lupton savut eivät ole menneet eteenpäin blogistanissa? Nämä kirjat ovat todella loistavia jännitystarinoita, joista löytyy syvyyttä. Milloinhan näistä tulee suomennoksia? SUOSITTELEN.

TÄHDET:
+ + + + (+)