14. huhtikuuta 2010

poimintoja "arkistosta"

Aina sillä aikaa kun tulee taukoa käydessäni läpi nykyistä korkeuksiin nousevaa kirjapinoa, välipaloina tarjoilen vanhoja suosikkeja:

Kluun: Vaimo kävi lääkärissä
Hollanti 2003
320 sivua

LYHYESTI: Elämä on mallillaan ennen kuin vaimo ja pienen lapsen äiti sairastuu agressiiviseen rintasyöpään.

FIILIS: Itkin ja nauroin. (Ja minä en itke lukiessani koskaan). Tämä on todella elämänmakuinen, lämmin, humoristinen, itseironinen ja pojattoman surullinen. Kirja käsittelee hyvää elämää ja hyvää kuolemaa.

MUUTA: Kirja pohjautuu vahvasti kirjailijan omaan tarinaan, mutta on kuitenkin fiktiivinen. Suomalainen vastine kirjalle on jossain määrin Tiina ja Reko Lundalin "Viikkoja, kuukausia", joka on kuitenkin osapuolten omalla äänellä kirjoitettu. Kannattaa lukea myös se.

"I don't want to start any
blasphemous rumors,
but I think God's got
a sick sense of humor"


TÄHDET:

+ + + + +

2 kommenttia:

  1. Tämä on varmasti kiinnostava kirja ja epätavallisesti kirjoitettu sairaskertomus. Aihe koskettaa koko ajan yhä useampaa naista ja sitä myöten heidän läheisiään.

    Olen viime aikoina ollut läheisteni kautta niin likellä syöpää, että tiedän: Sääli on sairautta ja on vain pahasta. Huumori, musta huumori on keino selvitä monesta. Siitäkin kun pitää joinain päivinä mennä sen neulansilmän läpi.

    VastaaPoista
  2. Näin se taitaa olla. Itsekin tiedän, että monen kauheuden keskellä sitä voi päätyä hihittelemään. Kaipa ihminen tarvitsee pakoa liian raskaasta todellisuudesta ja toisaalta - niin montaa asiaa ei voi itse muuttaa ja silloin on vain parasta yrittää selviytyä. Voi vaikka nauraakin.

    VastaaPoista